Oletko koskaan istunut hiljaisessa hetkessä, ja mieleesi on hiipinyt ajatus: ”Tämäkö on minun elämäni? Tätäkö haluan tehdä tulevina vuosina?” Et ole yksin. Moni eri ikäinen pohtii tätä samaa kysymystä jossakin vaiheessa elämänsä aikana. Ei siksi, että olisi tehnyt jotain väärin, vaan koska sisimmässään tuntee, että elämässä on vielä jotakin enemmän – enemmän mahdollisuuksia, toiveita ja elämää.

Opi, miten kristalliverkkoja käytetään tietoisen energian vahvistamiseen. Lue ohjeet kristallien valintaan, asetteluun ja aktivointiin – ja hyödynnä kristallien voima arjessasi

Elävien ja kuolleiden maailmaa erottavasta metafyysisestä rajasta puhutaan esoteriassa usein "verhona". Tämä verho ohenee Halloweenin, Pyhäinpäivän ja Kuolleiden päivän – tai pakanallisen Samhain-juhlan – lähestyessä. Ajatus verhon ohentumisesta ei kuitenkaan kuulu yksin pakanuuden perinteisiin, joita kelttiläiset kansat kehittivät ja harjoittivat. Kreikkalaisessa mytologiassa verhon ohentumista symboloi Persefonen matka manalaan. Sekä kreikkalaisessa että roomalaisessa mytologiassa tunnettiin kirjaimellinen portti kuolleiden valtakuntaan, joka avautui vain tähän aikaan vuodesta.

On erityinen, sisintä kalvava tunne, kun tiedät tarkalleen, mikä elämässä olisi tehtäväsi. Syvällä sisimmässäsi näet kirkkaasti, mitä haluat — kumppanin, jonka kanssa voit todella olla yhteydessä, oman yrityksen tai sen kirjan, jonka olet jo kauan halunnut kirjoittaa. Ja silti, kuinka kovasti yritätkin, se tuntuu aina jäävän vain hiuksenhienon matkan päähän.

Ehkä olet juuri varannut ajan ennustajalle tai suunnittelet soittavasi AstralTV:lle. Sisimmässäsi tunnet, että haluat vastauksia – tai edes pienen merkin siitä, että olet oikeassa suunnassa. Ennustushetki voi olla voimallinen ja lohdullinen, mutta myös herkkä. Oikein valmistautumalla voit avata tilan, jossa viestit tulevat kirkkaammin ja voit todella vastaanottaa sen, mitä henkimaailma haluaa sinulle sanoa.

…ja entä jos se versio sinusta on jo olemassa – odottamassa että sanot kyllä? On vaikea sanoa, milloin pelko alkaa. Ehkä se syntyy katseesta, joka sai meidät epäilemään itseämme. Tai sanasta, joka jäi kiertämään kehoon kuin kaiku: “Ei susta ehkä ole.” Usein se ei huuda, vaan kuiskii hiljaa korvaan: “Älä vielä. Älä näytä liikaa. Älä rakastu. Älä mokaa.” Ja silti, jossain meissä on versio, joka tietää tarkalleen: kuka olisit, jos et pelkäisi.

Kun olemme lapsia, yhteys taikaan ja luonnon viisauteen syntyy luonnostaan. Keräämme kiviä ja simpukoita, rakennamme pieniä alttareita ja kuiskimme salaisuuksia tuulelle. Leikit ja mielikuvitusmaailmat avaavat portteja, joissa kaikki tuntuu mahdolliselta. Puhumme puille, seuraamme tähtien liikettä ja uskomme, että jokaisessa hetkessä on ripaus taikaa.

Henki on olemuksemme ei-fyysinen keskus – tunteet, unelmat, energia ja olemus. Kun koemme syvän yhteyden toiseen olentoon tällä tasolla, sitä kutsutaan osuvasti henkiseksi yhteydeksi. Tämäntyyppiseen suhteeseen liittyy usein suurempi tarkoitus. Ehkä yhteys tuo mukanaan vastauksia, joita olet kaivannut, tai auttaa sinua kohtaamaan elämänmuutoksen, jonka edessä olet hapuillut.

Oletko koskaan tuntenut, että tiedät jotain, vaikket osaa selittää miksi? Intuitio, tuo mystinen sisäinen ääni, on kuin kompassi, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Monille se näyttäytyy hiljaisina vihjeinä, tunteina tai jopa fyysisinä aistimuksina. Mutta mitä intuitio oikeastaan on, ja miten sitä voi kehittää?